Lihaa sen olla pitää - vai miten se menikään?

01.12.2014

Lihaa sen olla pitää – vai miten se menikään?

Moni laihduttaja on jumiutunut ajatukseen, että paino putoaa parhaiten vain kasviksia ja hedelmiä syömällä. Ajatellaan, että liha on huono asia, sillä se lihottaa. Ravitsemusneuvonnassa oleva sepelvaltimotautipotilas haluaisi syödä lihaa, mutta ei uskalla, koska on kuullut sen sisältävän paljon kovaa rasvaa. Syöpää pelkäävä nainen välttelee kaiken punaisen lihan syömistä, sillä lihan sanotaan aiheuttavan suolistosyöpää. Terveystietoinen nuori ei halua syödä lihaa, sillä lihalla on suuri hiilijalanjälki eikä se muutenkaan ole ilmeisen terveellistä.

Tässä kohtaa ravitsemusterapeutin on ihan pakko puhaltaa peli poikki ja korjata näitä vääriä käsityksiä. Punaisessa lihassa on huonot puolensa, mutta on siinä paljon hyvääkin.

Painonhallitsija hyötyy proteiinipitoisista tuotteista

Liha ei todellakaan estä onnistunutta painonhallintaa, vaan pikemminkin edistää sitä. Jotta laihtuminen ja painonhallinta onnistuisivat, pitää lautasella olla paljon kasviksia, joilla laimennetaan koko ruoan kalorimäärää. Jos kuitenkin syrjäytetään lautaselta täyttävä ja proteiinipitoinen liha, seuraa tästä nopeasti uusi nälkä ja askeleet suuntautuvat jääkaapille turhankin tiheään. Liha sinällään ei lihota, jos se valmistetaan järkevästi ja valitaan vähärasvaisempia lihan osia. Lihottavinta ruoka-annoksessa on yleensä kermainen kastike tai ruoanlaitossa käytetty voi tai runsas öljymäärä, ei niinkään liha. Moni laihduttaja pääsee parempiin tuloksiin, kun lisää kohtuudella hyvän rasvan ja proteiinin määrää, ja kun samalla karsii hiilihydraattipitoisten tuotteiden määrää. Tällaisessa ruokavaliossa liha, kala ja kananmuna näyttelevät varsin merkittävää roolia.

Lihan rasvahappokoostumus parempi kuin usein luullaan

Sepelvaltimotautipotilaan tai korkeat veren rasva-arvot omaavan ei tarvitse vältellä lihan syöntiä. Lihan rasvahapot eivät ole lainkaan niin huonoja kuin usein luullaan. Lihan rasvahapoista noin puolet on pehmeää, hyvää rasvaa; joidenkin lihojen rasvoista jopa yli puolet. Esimerkiksi paistijauhelihasta valmistetussa sadan gramman pihvissä on vain teelusikallisen verran kovaa rasvaa. Tämä ei ole paljon kokonaisuutta ajatellen, sillä normaalista sekaruokavaliosta saadaan helposti lähes sata grammaa rasvaa, kun lasketaan sekä piilorasvat että näkyvät rasvat. Tästä määrästä yleensä vajaa puolet on kovaa rasvaa. Liha sinällään ei ole jutun ”pahis”, vaan oleellisempaa on usein se, miten ja minkä kanssa liha syödään.

Liha ja suoliston terveys   

Entäpä suolistosyöpäriski? On totta, että runsas punaisen lihan syöminen on haitallista ja se lisää suolistosyövän riskiä. Mutta, kohtuudella syötynä (ei siis joka päivä) ja miedoissa lämpötiloissa valmistettu punainen liha ei lisää suolistosyövän riskiä. Vielä parempi, kun ruoalla syödään myös paljon kasviksia, jolla kompensoidaan lihan mahdollisia haittoja. Kieltämättä suomalaiset syövät lihaa enemmän kuin kannattaisi; nautaa, porsasta, lammasta ja riistaa syödään yhteensä noin kilon verran viikossa, kun suositus on maksimissaan 500 grammaa viikossa. Tämä määrä sisältää lihan lisäksi makkarat ja leikkeleet. 

Miksi punainen liha sitten on suolistolle niin haitallista? Tähän on monta syytä. Erityisen haitallista on kovissa lämpötiloissa kuumennettu liha (kuten pihvi), sillä paistamisessa ja grillaamisessa lihaan syntyy syöpäriskiä lisääviä PAH- ja AGE –yhdisteitä. Liha sisältää myös helposti hapettuvaa hemirautaa, joka puolestaan lisää syöpää aiheuttavien nitrosaminoyhdisteiden syntymistä sekä vaikuttaa haitallisesti sydän- ja verisuoniterveyteen. On siis monta syytä, miksi lautaselle kannattaa välillä valita punaisen lihan tilalle kalaa ja siipikarjaa.

Harkitsemattoman kasvisruokailun riskit    

Ja sitten ne nuoret. Liian moni teini-ikäinen välttelee lihan syöntiä sen suuremmin ruokavalion kokonaisuutta ajattelematta. Moni lihaa ja myös muita eläinkunnan tuotteita karttava kärsii tietämättään vähintäänkin raudan ja proteiinin puutteesta, usein myös muista ravintoainepuutoksista. Jos myös kalaruoat ovat poissa pelistä, ollaan pian suurten ongelmien äärellä. Ravintoainepuutokset eivät yleensä näy tai tunnu heti, mutta aivan varmasti muutaman vuoden päästä. Ensimmäisinä ongelmina tulevat yleensä jaksamisongelmat ja anemia, myöhäisempinä oireina voi olla hiusten lähtöä, mielialaongelmia ja muita vakavampia ongelmia.

Runsas kasvisten, marjojen ja hedelmien syöminen on hyödyllistä meille jokaiselle; paljon kasviksia syövät ovat selvästi terveempiä ja myös hoikempia kuin vähän kasviksia syövät. Tosin herkkävatsaisen kannattaa miettiä tarkkaan, mitä kasviksia syö ja miten niitä syö. Totaaliseksi kasvisruokailijaksi ei kuitenkaan kannata ”heittäytyä” ilman asiaan perehtymistä. Näin vältytään monilta vaaroilta ja harmeilta, joita huonosti toteutettu kasvisruokailu voi aiheuttaa.

Kultainen keskitie kannattaa

Niin punaisen lihan käytön kun monen muunkin ruokavaliotekijän kohdalla olisi järkevintä kulkea kultaista keskitietä. Punaista lihaa ei kannata syödä päivittäin, ja useampana päivänä viikossa on hyvä syödä lihan tilalla kalaa ja siipikarjaa. Ruoan kyytipoikana on järkevä suosia runsasta kasvismäärää. Kun suosii jauhelihaa ja kypsentää ruokansa miedossa lämpötilassa, pienenee suolistosyöpäriski merkittävästi. Pihviäkin voi silloin tällöin syödä, mutta kuumissa lämpötiloissa käristetyt pippuri- ja lehtipihvit kannattaisi jättää juhlahetkiin. Hiilijalanjäljen pienentäminen ruokavalinnoilla on tärkeää, mutta yhtä lailla olisi tärkeää miettiä myös vallalla olevaa kertakäyttökulttuuria ja kulutustapoja, jotka usein jäävät ruokahysterian varjoon.

Kaikille liha ei sovi

On myös olemassa iso joukko ihmisiä, joille punainen liha ei kerta kaikkiaan sovi. Näitä ovat useimmat reumaatikot, fibromyalgikot , nivelvaivaiset ja herkkävatsaiset. Moni voi selvästi paremmin, kun välttelee sianlihan ja pihvilihan syömistä. Jos kaikkia lihatuotteita vältellään, ajaudutaan helposti liian vähäiseen proteiinin ja aminohappojen saantiin, josta puolestaan seuraa uusia ongelmia. Omaa kehoa kannattaa kuunnella. Se kyllä kertoo, mikä meille on hyväksi ja mikä ei, kunhan vaan opettelemme kuuntelemaan.