Kevyempi vyötärö, kivuttomammat nivelet

01.11.2018

Keski-ikäisenä sitä luulee osaavansa jo lähes kaiken tarvittavan, koska iän tuomaa kokemusta on päässyt karttumaan jo mukavasti. Ainakin perusasioiden kuten liikkumisen ja syömisen luulisi onnistuvan ilman sen suurempaa miettimistä. Kukapa nyt ei osaisi kävellä tai syödä, koska nämä taidot olemme oppineet jo taaperoiässä.

Tänä syksynä aloitin uuden harrastuksen, jos sitä nyt harrastukseksi voi kutsua. Olen päättänyt opetella kävelemään, ja nimenomaan kävelemään oikein. Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen kärsinyt aika ajoin kroonisista selkävaivoista. Sopivat liikuntamuodot ovat typistyneet minimaaliseen valikoimaan, mutta onneksi jäljelle on jäänyt muutama laji, muun muassa tavallinen reipas kävely.

Olikin melkoinen järkytys kuulla liikunta-ammattilaisen suusta, että en osaa kävellä, ainakaan oikein. Lannenotko kääntyy liiaksi, etureidet kiristyvät, pakaralihakset eivät aktivoidu riittävästi, pitkät selkälihakset kiristyvät, jonka seurauksena selän nivelet, nikamat ja välilevyt kuormittuvat liiaksi. Mitä ihmettä? Peruskävely; kuinka se yhtäkkiä kuulostaa kauhean hankalalta, ja kuinka väärin sitä ihminen vahingossa voikaan kävellä? Väärä tekniikka aiheuttaa suunnattomasti ongelmia koko kroppaan, nikamiin ja niveliin.

Suurimmalla osalla ihmisistä peruskävelytekniikka on täysin pielessä. Väärä asento kuluttaa niveliä ja altistaa meillä Suomessakin kovin yleiselle ja kivuliaalle nivelrikolle. Ja mikäpä ihme tämä on, kun alituisessa kiireessä ja stressissä riennämme pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Raahaamme toispuolisesti painavaa työlaukkua tai kauppakasseja perässämme. Puhumattakaan niistä henkisistä taakoista ja huolista, joita moni kantaa harteillaan ja jotka vaikuttavat usein myös asentoomme.

20 vuoden ravitsemusneuvontatyö on osoittanut, että väärän kävelytekniikan tavoin suurimmalla osalla ihmisistä on väärä syömistekniikka. Enkä nyt puhu lusikan suuhun viemisestä, vaan siitä, mitä lusikassa ja lautasella päivän aikana on, ja kuinka yksittäisiä aterioita koostetaan. Luulemme osaavamme syödä aivan kuten luulemme osaavamme kävellä; nehän ovat maailman helpoimpia taitoja. Mutta eivätpä olekaan.

Todellisuudessa hyvin harva meistä oikeasti osaa syödä tavalla, joka aikaansaa kehoon hyvän olon. Tavalla, joka estää makeanhimoa ja joka antaa onnistuneelle painonhallinnalle tukevan perustan. Kuinka usein olenkaan ollut todistamassa huudahdusta: ”Miten ihmeessä olen voinut kaikki nämä vuodet ja vuosikymmenet syödä näin väärin”. ”Vasta nyt viisikymppisenä ymmärrän, kuinka kannattaa syödä ja mistä makeanhimoni ja paino-ongelmani johtuvat.”

Ihmiset luulevat syövänsä oikein, kun he koostavat lounaan lautasmallin mukaisesti, kun he aloittavat aamunsa puurolla tai kun he kyttäävät piilokaloreita. Mutta mikä ihme oikein on vialla, kun siitä huolimatta iltapäivällä makeanhimo iskee ja jääkaapin ovi aukeaa illalla liian tiuhaan tahtiin? Tai kun olo on liian usein vetämätön ja väsynyt, ja painolukemat näyttävät aivan muuta kun niiden haluaisi näyttävän. Mistä ihmeestä on kyse?

Kyse on syömistekniikasta, joka useimmilla on täysin pielessä. Koskaan ei ole liian myöhäistä opetella oikeaa kävelytekniikkaa, eikä varsinkaan oikeaa syömistekniikkaa. Palkintona kaikesta tästä on keventyvä vyötärö, tasaisempi mieli, parantuva terveys ja kivuttomammat nivelet.