Yllättävän moni on. Sen olen havainnut 20 vuoden aikana ravitsemusterapiatyössäni. Ja sehän ei ole mikään ihme, sillä ihminen pitää jo syntyessään makeasta mausta. Toiset meistä kuitenkin pitävät makeasta niin paljon, että jäävät koukkuun sokerin tiukkaan otteeseen. Mistä se mahtaa johtua; heikosta itsekurista, geeneistä vaiko mistä?
Makeanhimo on kiinnostanut minua jo pitkään. Ensimmäinen kirjoittamani kirja (joka julkaistiin jo vuonna 2008) käsitteli makeanhimoa. Tällä viikolla julkaistava "Irti sokerikoukusta kahdessa viikossa, WSOY" käsittelee myös nimensä mukaisesti sokerista irtautumista. Kirjassa on luonnollisesti uusinta tutkimustietoa sekä käytännön työn tuomaa kokemusta. Kirja antaa myös lupauksen. Se antaa lupauksen sokerikoukusta irtautumiseen viimeistään kahdessa viikossa, ja kaikki tämä tapahtuu terveyden hyödyksi, ei terveyden kustannuksella kuten useimmissa dieeteissä tapahtuu.
Mutta onko tosiaan niin, että osa meistä on heikkoluonteisempia sokerin edessä? Vai johtuuko kaikki geeneistä, joille ei voi tehdä mitään? Syy ei ole kummassakaan näistä. Ei ole olemassa ihmisjoukkoa, joka olisi normaalia heikompi vastustamaan sokerisia herkkuja, vaikka makeanmieltymyksessä toki on eroa. Makeanhimo ja sokerikoukkuun joutuminen ei johdu yhdestä, eikä kahdestakaan syystä, vaan taustalla vaikuttaa monta tekijää. Perustavin syy on verensokeritasapaino.
Kun lähdetään työstämään järkevällä tavalla verensokeritasapainoa, tapahtuu ihme. Makeanhimo sammuu niin, että makeaa ei juurikaan tee enää mieli. Ei tarvita totaalista sokerilakkoa eikä jatkuvaa sokerin kyttäämistä, sillä asia lähtee etenemään eri tavalla kuin moni on tottunut. Ei kohdisteta toimia ja ajatuksia pelkästään sokeriin, jolloin hoidettaisiin vain oireita. Lähdetään hoitamaan oireiden syitä.
On tärkeää oivaltaa, mistä kaikki johtuu! Miksi makeanhimoa esiintyy, miksi se nostaa päätään aina tiettyyn aikaan päivästä tai viikonloppuisin? Kun hoidetaan oireiden sijaan syitä, saamme pitkäkestoisempia ja pysyvämpia tuloksia. Ja mikä tärkeintä, kaikki tapahtuu terveyden hyödyksi, ei terveyden kustannuksella.
Verensokeriaineenvaihdunnan ymmärtäminen vaatii kuitenkin pientä opiskelua ja pientä malttia. Tämä opiskelu ei kuitenkaan ole vaikeaa ja jokainen oppii helposti oleellisimmat asiat, kun käyttää hetken aikaa ja viitseliäisyyttä. Oleellisinta on ymmärtää oikeanlaisen aterian koostamisen merkitys verensokerille.
Geenit antavat meille alttiuden tietyille asioille. Loppupelissä geenit kuitenkin hyvin harvoin suoranaisesti sanelevat, kuinka asiat lopulta menevät. Aiemmin luultiin, että geenit ovat mitkä ovat ja siihen on tyytyminen. Nykytutkimuksista tiedetään, että elintapamme ja ennen kaikkea ruokavalio muokkaa jopa geeniemme toimintaa. Tämä tuntuu hämmästyttävältä, mutta on täyttä totta.
Ruokavaliomme muokkaa suolistomikrobistoamme, joka puolestaan muokkaa geeniemme toimintaa. Suolistomikrobisto vaikuttaa ällistyttävällä tavalla myös sokerikoukkuun. Syömämme ruoka vaikuttaa suolistomikrobeihin, jotka työskentelevät suolistossamme väsymättä. Ne muokkaavat yhdisteitä, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan, verensokeritasapainoon, tulehdustekijöiden voimakkuuteen, ja myös syömisen hallintaan ja kylläisyyden tunteeseen. Meillä itsellämme on pitkälti valta vaikuttaa siihen, haluamme mikrobiemme vilkastuttavan vai hidastuttavan aineenvaihduntaamme, lisäävän vai hiljentävän jatkuvaa makeanhimoa, ja voimistavan vai sammuttavan kehossa tuhojaan tekevää matala-asteista tulehdusta.
Moni kokee olevansa tunnesyöjä. Viime vuosina tunnesyöntiin liittyviä tutkimuksia on tehty enenevässä määrin. Tulokset osoittavat, että tunnesyönnin taustalla vaikuttaa merkittävällä tavalla verensokeritasapainon ongelmat. Kun tunnesyöjien verensokeritasapainoon kiinnitettiin huomioita ja he saivat oikeanlaista ja turvallista ravitsemusneuvontaa, alkoi tunnesyöntiä esiintyä paljon harvemmin. Moni tutkittava oli hämmästynyt, sillä tunnesyönti oli koettu johtuvat geeneistä ja se oli seurannut mukana elämässä niin kauan, että oli vaikea ymmärtää sen sammuvan ruokavaliotekijöillä.
Suurin osa tunnesyöjistä ei siis todellisuudessa ollutkaan tunnesyöjiä, sillä verensokeritason korjaukset hävittivät tunnesyönnin tarpeen lähes olemattomiin. Tutkimuksissa myös todettiin, että pieni osa tunnesyöjistä oli "todellisia tunnesyöjiä". Näissä tapauksissa taustalla yleensä vaikuttavat elämässä koetut traumaattiset kokemukset, joita ei ole riittävästi käsitelty. Myös näitä henkilöitä auttoi verensokeritason huomioiminen, ja tunnesyömisessä tapahtui vähenemistä. Yhtä tärkeää on käsitellä traumaattisia kokemuksia yhdessä ammattilaisen kanssa, jolloin saadaan moninaista apua myös ruokailuun liittyviin asioihin.
Tasainen verensokeritaso on A ja O monien terveystekijöiden suhteen. Se auttaa oleellisesti myös sokerikoukusta irtautumiseen. Verensokeritasoon puolestaan vaikutetaan monella tekijällä; ateriarytmillä, aterialta löytyviltä komponenteiltä, ruoka-aineen rakenteella ja myös omalla yksilöllisellä suolistomikrobistolla.
Oleellista on OIVALTAA, mikä ruoassa aikaansaa voimakkaan verensokerin nousun ja laskun, ja mikä puolestaan toimii verensokerijarruna. Kaikkea tätä ja paljon muuta opastan käytännönläheisesti uusimmassa kirjassani.
Annan kirjassani lupauksen, että ohjeita noudattamalla sokerihimo sammuu ja mikä tärkeintä, terveyttä hyödyntäen. Ei tarvita totaalisia sokerilakkoja ja sokerimäärien kyttäämistä, eikä tarvita mustavalkoisia ja karsittuja ruokavalioita. Ratkaisuna ei ole kaikkien hiilihydraattien välttäminen, sillä sen pitkäaikaisvaikutuksista suolistomikrobistolle, tulehdukselle ja sydän-verisuoniterveydelle on jo riittävästi näyttöä. Ratkaisu ei myöskään ole runsashiilihydraattinen ruokavalio, vaan paljon maltillisempi ja miellyttävämpi linja.
Ja ihan lopuksi vielä suositus. Jos tarvitset apua sokerikoukusta irtautumiseen, ja haluat siirtyä hallittuun makeansyömiseen, suosittelen tutustumaan uuteen kirjaani. Tietokirjojen kohdalla suosittelen vahvasti painettua kirjaa. Äänikirjat ovat hieno ja tervetullut uutuus joidenkin kirjojen kohdalla, mutta tietokirjat ovat parhaimmillaan painettuina kirjoina.
Tarvitaan monia pieniä kullanarvoisia oivalluksia, jos halutaan saada hyviä ja pysyviä tuloksia. Näitä tärkeitä oivalluksia tapahtuu parhaiten kirjaa lukemalla. Äänikirjojen kuuntelussa osa oleellisesta asiasta menee helposti ohi korvien, jos kuunteluun tulee pienikin tauko. Monissa äänikirjapalveluissa on vaikea palata takaisin juuri siihen kohtaan, jossa tuli keskeytys. Painettua kirjaa lukemalla on paljon helpompaa palata takaisin. Voi myös lukea hitaammin ja ajatuksella juuri sitä kohtaa, jota painotetaan ja joka itselle tuntuu tärkeältä.
Sokerikoukusta irtautuminen on vapauttavaa. Onnistuakseen ei tarvitse hylätä lopullisesti kaikkea makeaa, sillä pieni herkku silloin tällöin tuo iloa elämään. Kun oivallat sokerikoukun taustalla vallitsevia tekijöitä ja lähdet työstämään niitä, pääset siirtymään sokerin suhteen vapaampaan ja helpompaan elämään.
Hallitset itse sokerin käyttöäsi ja onnistut pitämään sokerin käyttösi juuri sellaisena kuin itse haluat. Sokeri ei enää hallitse sinua, vaan sinä hallitset sokeria.