Tasapainota verensokeria ja laihdu!

30.12.2021

Verensokeri liittyy kaikkeen

Tammikuussa 2022 ilmestyy uusin 9.ravintokirjani, joka käsittelee verensokeria, terveyttä ja painonhallintaa. Verensokeri aiheena on mielenkiintoinen, ja se usein ymmärretään väärin. Moni mieltää sen koskettavan vain diabeetikoita, mutta todellisuudessa verensokerin ja ruoan yhteispelin ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää jokaiselle.

Kahdenkymmenen vuoden ravitsemusneuvontatyössäni olen lukuisat kerrat todennut, kuinka verensokeri liittyy lähes kaikkeen. Jos verensokeritasot heittelevät voimakkaasti tai käyvät usein liian korkeissa lukemissa, on tästä paljon haittaa terveydelle; väsyttää ja tekee mieli napostella, päänsärky- tai migreenikohtaus nostaa päätään, aterian jälkeinen tulehdus on voimakkaampaa, kehon krooninen tulehduskuormitus kasvaa, verisuonet altistuvat herkemmin toimintahäiriöille, sydän- ja verisuonisairauksien ja silmäsairauksien riski kasvaa, krooniset kiputilat pahenevat...ja niin edelleen. Lista on pitkä, ja voisin todeta, että ei liene mitään sairautta, jota korkea verensokeritaso ei pahentaisi.

 Mutta voiko terveellä, ei-diabeetikolla, sitten olla liian korkeita verensokerilukemia? Kyllä voi, ja hyvin monella onkin. Perusterveydenhuollossa tehtävät ”perussokerimittaukset” eivät osoita hiilihydraattiherkän henkilön poikkeavan korkealle ja matalalle laskevia arvoja. Niihin päästäisiin käsiksi juuri sillä hetkellä, kun ihminen tuntee matalan verensokerin merkkejä; huimausta, heikotusta, huonoa oloa, päänsärkyä, jopa ärtymystä tai tärinää. Korkea verensokeri tekee tuhojaan hiljaa ja kaikessa rauhassa ilman tunnistettavia oireita, aivan kuten piilevä, krooninen tulehduskin. Matalan verensokerin sen sijaan usein tuntee nahoissaan, ja sen oireita ovat jo edellä mainitut ärtymys, heikotus, huono olo, päänsärky, jatkuva napostelunälkä tai makeanhimo.

Hiilihydraattiherkkien joukko on laaja, ja itsekin kuulun tähän porukkaan. Oli suuri helpotus ymmärtää tämä ”yleinen poikkeavuus” sekä oppia koostamaan ateriat niin, että verensokeritasot pysyvät mahdollisimman tasaisena. Tämä ei tapahdu kaikkia hiilihydraatteja karttamalla ja heittäytymällä karppaajaksi tai ketogeeniselle linjalle, vaan pikemminkin terveellisemmällä ja turvallisemmalla tavalla eli opettelemalla oikeanlaista ateriakoostumusta. Otetaan mukaan verensokerijarruja, huomioidaan myös jonkin verran ruoan rakennetta ja annoskokoa. Eli ymmärretään, että ruoka ei ole vain vatsan täytettä vaan tietynlaisella ateriakoostumuksella on omanlaisensa vaikutuksensa verensokeriin ja sitä kautta terveyteen ja vointiin.

Tiukkaan ja tarkkaan kyttäämiseen, ruokien punnitsemiseen tai grammatouhuun ei onneksi ole tarvetta. Kuitenkin jonkinlaista hiilihydraatti- ja sokeriopiskelua tarvitaan, ja sen avulla saadaan hämmästyttävän paljon hyvää aikaiseksi; sekä senhetkisessä voinnissa että pidempiaikaisessa terveyden parantamisessa.

Häviääkö ylimääräiset kilot vyötäröltä insuliinia tasaamalla?  

Entäpä miten verensokeri liittyy painonhallintaan? Siinäpä kysymys, joka kiinnostanee monia. On tosiasia, että verensokerin noustessa myös insuliinitasot nousevat. Insuliini on elintärkeä hormoni, mutta liiallisissa määrin korkealla olevat insuliinitasot ovat terveydelle ja painolle haitaksi. Insuliinin tehtävänä on laskea verensokeria. Sen tehtävänä on myös siirtää rasvaa rasvasoluihin ja estää rasvojen vapauttamista rasvakudoksesta. Kansankielelle käännettynä liiallinen insuliini lisää keskivartalon rasvavarastoja. Näin ei tapahdu ihan kaikille, mutta hyvin monelle.

Ihmisten välillä on luonnollisesti yksilöllistä eroa siinä, kuinka herkästi korkeat insuliinitasot lihottavat. Myös rasvan varastoitumispaikassa on eroa ihmisten välillä. Liikunnalla on omat vaikutuksensa, samoin kuin suolistomikrobistolla. Vain vähän tai kohtuudella liikkuvat joutuvat enemmän miettimään ruokansa hiilihydraattimääriä ja rakennetta verrattuna paljon liikkuviin.

Tutkimuksissa on todettu, että varsinkin naiset hyötyvät maltillisemmasta hiilihydraattimäärästä, sekä terveyden että painon kannalta. Naisten ja miesten sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa on eroja, ja erityisesti lepoaineenvaihdunnassa on eroja; naisilla rasva varastoituu kehoon keskimääräistä tehokkaammin kuin miehillä. On myös monia tilanteita, joissa painoa saadaan hyvin todennäköisesti pudotettua tehokkaammmin ja keskivartalorasvaa vähennettyä, kun saadaan tasattua sokeri- ja insuliinimääriä. Näitä ovat metabolisen oireyhtymän omaavat (jonka pariin kuuluu peräti ¼ kaikista suomalaisista aikuisista), hiilihydraattiherkät, vain kohtuudella liikkuvat naiset sekä henkilöt jotka saavat herkästi ylipainoa ja jotka kokevat erityisesti hiilihydraatit ongelmalliseksi ravintoaineiksi. Tutkimusten mukaan on myös paljon yksilöllistä eroa siinä, kuinka paljon hiilihydraattipitoinen ruoka-aine nostaa verensokeritasoa. Hiilihydraattiherkälle banaani tai leipä ei olekaan järkevä välipala, sillä seuraukset voivat olla yllättäviä. Aina ei siis tarvitse olla kyse sokeripommeista, jotka luonnollisesti ovat haitallisia jokaiselle.

Olen jo vuosia ohjannut ihmisiä syömään niin, että he aikaansaisivat itselleen mahdollisimman tasaisen verensokeritason. Se on auttanut lukuisia ihmisiä pudottamaan onnistuneesti painoaan ja vähentämään keskivartalorasvaa. Myös vointi ja senhetkinen olotila on parantunut, puhumattakaan salassa tapahtuvista hyvistä vaikutuksista; päänsärkykohtauksia on esiintynyt harvemmin, kiputilat ovat vähentyneet, makeanhimo ja naposteluhalu on hävinnyt. Ja taustalla on saatu hyötyvaikutusta verisuonistoon ja suolistoon, jotka eivät juurikaan itsestään huutele, vaikka koko ajan tapahtuu hyviä tai huonoja muutoksia, riippuen omista valinnoistamme.

Onpa moni myös pudottanut painoaan onnistuneesti melkoisia määriä, ja rasvaa on poistunut juurikin keskivartalolta, jossa ylimääräinen rasva on kaikista haitallisinta ja tulehdussoluja aktivoivaa rasvaa.