Tunnetko jo kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminnan?
21.04.2017
Näyttävätkö perinteiset kilpirauhastoimintakokeet normaalia, mutta siitä huolimatta omaat selviä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita? Paino nousee, väsyttää ja palelee, muisti ja mieliala horjuu, niveliä kolottaa, suolisto on sekaisin ja kolesterolit ovat nousussa. Kakkostyypin diabetes on monille tuttu sairaus, mutta mikä onkaan varsin yleinen ”kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminta”?
Kilpirauhasen vajaatoiminta on erittäin yleinen sairaus. Sillä on erilaisia muotoja ja siihen johtavat syyt voivat olla moninaisia. Yleisin vajaatoiminnan muoto on tila, jossa seerumin TSH suurenee ja T4-v on matala. Tällöin aivolisäksi toimii normaalisti, mutta kilpirauhanen ei reagoi aivolisäkkeen lähettämään TSH -hormoniin. Tällöin puhutaan ns. primaarisesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Yleinen kilpirauhasen vajaatoimintaa aiheuttava syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, jossa elimistö hyökkää omia solujaan kohtaan ja kilpirauhaskudos alkaa tuhoutua. Myös radiojodilla hoidetun kilpirauhasen liikatoiminnan seurauksena kehittyy usein vajaatoiminta. Vaikka nämä ovat yleisimpiä kilpirauhasen vajaatoimintatiloja, eivät ne toki ole ainoita. Esimerkiksi harvinaisemmassa aivolisäkeperäisessä hypotyreoosissa sekä seerumin TSH että T4-v –pitoisuudet ovat matalia.
Perusterveydenhuollossa mitataan yleensä vain näitä kahta kilpirauhasarvoa (seerumin TSH ja T4-v). Myös aktiivisen kilpirauhashormonin T3:n ja joissain tapauksissa myös kilpirauhasvasta-aineiden mittaaminen olisi oleellisen tärkeää ns. ei-tyypillisen kilpirauhasen vajaatoimintapotilaan hoidossa.
On suuri joukko ”kilpirauhasoireisia”, jotka eivät lukeudu ns. normaaleihin kilpirauhasen vajaatoimintapotilaisiin laboratorioarvojensa perusteella. Useimmat heistä eivät silloin välttämättä hyödy parhaalla mahdollisella tavalla perinteisistä kilpirauhaslääkkeistä ja hoitolinjoista. Tällaisilla henkilöillä voi olla korkea TSH -pitoisuus, mutta T4-v voi olla normaali. Monissa tapauksissa kilpirauhasarvot voivat myös näyttää normaalia, mutta selviä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita kuitenkin on ja oireet voivat olla moninaisia: aineenvaihdunta hidastuu ja paino pyrkii nousemaan tiukasta ruokavaliosta huolimatta. Voi myös olla erinäisiä vatsa- ja suolisto-oireita, palelua, iho- ja hiusongelmia, nivel- ja lihaskipuja, tai kolesteroliarvojen kohoamista.
Jos näiltä henkilöiltä mitataan aktiivisen T3:n määrä (jota perusterveydenhuollossa ei välttämättä mitata), on tämä arvo usein matala. Laboratoriokokeet eivät välttämättä osoita solutasolla piilevää ongelmaa, hypotyreoosia; kilpirauhashormonit eivät pääse toivotulla tavalla soluun tekemään tärkeitä tehtäviään, tai elimistö ei pysty muodostamaan kudoksissa T4:stä aktiivista kilpirauhashormonia. Syynä voi olla esimerkiksi prosessiin vaikuttavien entsyymien puutteellinen toiminta, johon voidaan vaikuttaa myös oikealla ruokavaliolla.
Riittävä jodin ja seleenin saanti on oleellisen tärkeää, mutta yleensä pelkästään näihin keskittyminen ei riitä. On osattava käyttää sopivia määriä näitä ja monia muitakin kilpirauhastoimintaan vaikuttavia suojaravintoaineita; liian vähän on liian vähän, ja liika on myrkkyä. Jos kilpirauhasvasta-aineet ovat kohonneet, joka siis kertoo ns. kilpirauhasautoimmuunisairaudesta, hyödytään usein muiden autoimmuunisairauksien tavoin radikaalimmasta, mutta monipuolisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Tällaisella ruokavaliolla saadaan usein hyvällä tavalla dramaattisia, suotuisia vaikutuksia kilpirauhasen ja koko kehon toimintaan.
Myös suolistolla, liikunnalla ja stressillä ovat omat tärkeät vaikutuksensa. Huono suoliston kunto (kuten lisääntynyt limakalvon läpäisevyys ja suppea suolistomikrobisto) sekä voimakas stressi lisäävät kehon matala-asteista tulehdusta. Tämä puolestaan pahentaa kilpirauhasoireilua ja myös siihen pitää pureutua ruokavalion keinoin.
Maailmalla kilpirauhassairauksien asiantuntijat nimittävät yleistymässä olevaa ”piilevää” ja huonommin osoitettavissa olevaa sekundaarista kilpirauhasen vajaatoimintaa kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminnaksi. Aktiivisen T3 -hormonin määrä voi olla normaali, mutta sekundaarisista syistä johtuen T3 -hormoni ei kykene kiinnittymään solureseptoriinsa eivätkä prosessiin tarvittavat entsyymit aktivoidu. Taustalla on usein näihin prosesseihin vaikuttavien oleellisten ravintoaineiden puutoksia tai raskasmetalleille, myrkyille tai homeille altistumista, jotka välillisesti johtavat kilpirauhasongelmiin.
Syömisten osalta tämä ei aina tarkoita sitä, että ruokavalio olisi vuosikausia ollut huonolaatuinen tai puutteellinen. Ruokavalio voi olla puutteellinen, mutta yhtä lailla kyseessä voi olla terveet elämäntavat omaava yksilö, jolla on normaalia huonompi suojaravintoaineiden imeytyminen, heikompi entsyymitoiminta ja puutteellisemmin toimiva myrkynpoistojärjestelmä. Tällaisen henkilön kuntoutuminen ei ala (näissä tapauksissa usein vasteettomien) kilpirauhaslääkkeiden syömisellä. Paraneminen lähtee ruohonjuuritasolta ensisijaisesti ruokavaliota muuttamalla ja sen lisäksi muiden tärkeiden elämäntapamuutosten avulla. Parannetaan kilpirauhashormoniaktiivisuuteen vaikuttavien entsyymien toimintaa, vahvistetaan suoliston limakalvoa ja tuetaan suoliston monimuotoista mikrobistoa, parannetaan ravintoaineiden imeytymistä ja hoidetaan ja tuetaan kallisarvoista maksaa, jotta se selviää paremmin vaativasta myrkynpoistourakastaan.